“Die Welt – Ein Tor”

“Die Welt – Ein Tor”

Instrumentation: 2222/2200/1+1/soolo vlc./archi
Commissioned by Paulo Foundation.
logo-pdf

“Die KrĂ€hen schrein
Und ziehen schwirren Flugs zur Stadt:
Bald wird es schnein, –
Wohl dem, der jetzt noch – Heimat hat!

Nun stehst du starr,
Schaust rĂŒckwĂ€rts, ach! wie lange schon!
Was bist du Narr
Vor Winters in die Welt entflohn?

Die Welt – ein Tor
Zu tausend WĂŒsten stumm und kalt!
Wer das verlor,
Was du verlorst, macht nirgends Halt.

Nun stehst du bleich,
Zur Winter-Wanderschaft verflucht,
Dem Rauche gleich,
Der stets nach kÀltern Himmeln sucht.

Flieg, Vogel, schnarr
Dein Lied im WĂŒstenvogel-Ton! –
Versteck, du Narr,
Dein blutend Herz in Eis und Hohn!

Die KrÀhen schrein
Und ziehen schwirren Flugs zur Stadt:
Bald wird es schnein, –
Weh dem, der keine Heimat hat!”

Friedrich Nietzsche (1887)

 

 

Special attention was given in the festival programme to Sauli Zinovjev, who wrote a cello concerto for the concluding concert, and Sirja Nironen, the soloist at this premiere. Written as a homage to the centenary of Finland’s independence, Die Welt – Ein Tor harked back to German Romanticism, and not only because of the poem by Nietzsche that provided its inspiration. Yet the emotional charge in the work was very much of today’s world, and Nironen’s expressive performance of the solo cello part painted a compelling image of what it is to be lonely and an outsider in a cold world.
FMQ: Merja Hottinen

Kohtalokas ja jÀnnittÀvÀ sellokonsertto

Teosesittelyn sijaan Zinovjev tarjosi kĂ€siohjelman lukijoille Friedrich Nietzschen Der Freigeist -runon. SiitĂ€ on myös perĂ€isin sellokonserton nimi Die Welt – Ein Tor eli Maailma – portti. NeljĂ€ sellon intohimoista kadenssia jakaa teoksen jaksoihin, ja kadenssien vĂ€lissĂ€ orkesteriosuus liikkuu suhteellisen hitain liikkein. TĂ€mĂ€ luo teokselle kohtalokkaan ja jĂ€nnittĂ€vĂ€n tunnelman. Zinovjevin orkesterikudos soi Atso Almilan johtaman Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin kĂ€sissĂ€ hienosti.

HS: Samuli Tiikkaja

Dramatisk cellokonsert

Sauli Zinovjev (f. 1988) Ă€r en intressant företrĂ€dare för de inhemska tonsĂ€ttarnas y-generation. PĂ„ Sibelius-Akademins kompositionslinje gick han sida vid sida med bland andra Sebastian Hilli (f. 1990) – bĂ„da utexaminerades för ett par Ă„r sedan – men estetiskt stĂ„r de relativt lĂ„ngt frĂ„n varandra. Medan Hilli trampar nya stigar i ett landskap dĂ€r de stora modernisternas fotspĂ„r Ă€r lĂ€tta att skymta, söker sig Zinovjev framĂ„t i ganska annorlunda, betydligt lummigare terrĂ€ng.

Zinovjevs musik prĂ€glas av en intensitet som Ă€r ovanligt stark, hĂ€r finns ocksĂ„ en utvecklad melodisk dimension som Ă€r nĂ€stan lika sĂ€llsynt bland kollegerna. Vad gĂ€ller tonhöjderna skyr Zinovjev pĂ„ inget vis tonaliteten, snarare Ă€r det som om han nĂ€rmade sig den pĂ„ nytt. Det kryllar av treklanger, som ofta Ă€r lĂ€ckert expanderade och vad det harmoniska bygget betrĂ€ffar hör man ofta djupa underströmmar. FormmĂ€ssigt förefaller Zinovjevs kompositioner ibland som amöbor – vĂ€ldigt flexibla och pĂ„ nĂ„got plan obestĂ€mda.

Alla dessa kvaliteter Ă€r nĂ€rvarande i den nu uruppförda cellokonserten, dĂ€r den intressantaste aspekten var just formen. Även om det relativt traditionella materialet kunde ha suttit bra i en tre- eller Ă„tminstone flersatsig form, Ă€ger allt rum inom en sats. Kanske inte med samma andetag eller inom en och samma fras, men det Ă€r som om samma tanke strĂ€ckte sig frĂ„n början till slut med en kulmination i mitten dĂ€r Zinovjev för en stund nĂ€rmade sig PH Nordgrens karghet. Sirja Nironen tolkade allt med hetlevrad inlevelse och stor sĂ€kerhet och hyllades rĂ€ttmĂ€tigt av orkesterkollegerna nĂ€r hon steg fram i solistrollen som en primus inter pares.
HBL: Wilhelm Kvist

Sibafestin pÀÀtti kantaesitys yksinÀisyyden kylmyydestÀ

Myös kantaesityksensÀ saanut Sauli Zinovjevin sellokonsertto kytkeytyi aiheeseen surun ja voimattomuuden pohdinnallaan, ja vaikkei Zinovjev kantaaottava saati poliittinen sÀveltÀjÀ olekaan, tÀssÀ konsertissa sen tunnelmia oli helppo tulkita myös reaktiona maailman pahuuteen.
Zinovjev (s. 1988) on rynnistĂ€nyt lyhyessĂ€ ajassa merkittĂ€vĂ€lle paikalle nuorten suomalaissĂ€veltĂ€jien joukossa. VĂ€kevistĂ€ orkesteriteoksista Gryf (2013) ja Batteria (2016) on tullut menestyksiĂ€, jotka saavat jatkuvasti uusia esityksiĂ€. Lokakuussa kantaesitettiin Oulussa Zinovjevin ensimmĂ€inen konserttoteos, viulukonsertto “Leiermann” solistinaan Pekka Kuusisto. Nyt kuultu sellokonsertto “Die Welt – Ein Tor” on sen sisarteos: viulukonsertto ammensi Winterreisen viimeisestĂ€ runosta, sellokonsertto puolestaan Friedrich Nietzschen runosta, joka tunnetaan mm. otsikoilla Abschied, Heimweh tai Freigeist (HyvĂ€stijĂ€ttö, Koti-ikĂ€vĂ€, Vapaa-ajattelija). Runoja yhdistÀÀ talvinen maisema sekĂ€ saksalaiselle romantiikalle ominainen melankolinen vaeltaja. TĂ€llaiseen taustaan kiinnittyminen sopii hyvin Zinovjevin syvĂ€liikkeiseen ja kaihoisan spirituaaliseen orkesterikieleen.
Jos Musica nova -festivaalilla kantaesitetty Batteria oli korkeajÀnnitteinen energiapakkaus, sellokonsertto on aivan paljas. Teos kÀynnistyy sellon valittavalla soolokadenssilla, ja orkesterin hitaasti, kuin sumussa liukuvat pinnat piirtÀvÀt autiota talvimaisemaa. Menestynyt nuori sellisti Sirja Nironen tulkitsi soolo-osuuden intensiiviseksi pelkistettyÀ, korkealla anelevaa ja nyyhkivÀÀ laulua ylvÀÀn pÀÀttÀvÀisesti, suurella sydÀmellÀ mutta vailla sentimentaalisuutta.
Sauli Zinovjevin orkesterimusiikki ilmaisee syviÀ tuntoja hitain, vÀkevin liikkein. Kuva: Otto Virtanen / saulizinovjev.com
Nietzschen runo kuvaa yksinÀistÀ vaeltajaa, joka on kÀÀntÀnyt selkÀnsÀ maailmalle. Se tiivistÀÀ Nietzschen ajatteluun liittyviÀ vapauden ja riippumattomuuden teemoja, joita Zinovjev ei kuitenkaan niinkÀÀn kommentoinut. Sen sijaan hÀn syvÀluotasi yksinÀisyyttÀ, vÀÀrinymmÀrretyksi tulemista ja hyvÀksynnÀn kaipuuta pysÀhtyneen tilan ja pelottoman sÀÀsteliÀisyyden kautta. Harmonisen suurimuotoisuuden hÀn hallitsee taidokkaasti.
Sello on konsertossa usein kirjaimellisesti yksin, huutaen tyhjyyteen tai aistien pelokkaasti ympÀröivÀÀ kylmÀÀ autiutta vailla minkÀÀnlaista virtuositeettia. Laulavuus ja ikiaikaiset, valuvat kyynelmotiivit pitÀvÀt nÀkökulman ihmisen sisÀisenÀ. VÀlillÀ orkesteri ruoskii selloa, vÀlillÀ pilviseltÀ taivaalta aukeaa auringonsÀde. Teos huipentuu alistuneesti, se ei suo kuulijalle vapautusta tai tyydyttÀvÀÀ nousua voittoon. Kun alun kadenssi lopussa palaa, sello on kuitenkin saanut uudenlaista voimaa.
YlimÀÀrĂ€isessÀÀn Nironen jatkoi konserton aihetta: hĂ€n improvisoi patarumpujen kanssa laulaen upeaÀÀnisesti sellolla itseÀÀn sĂ€estĂ€en etnohenkisen valituslaulun, jonka omisti “niille maailmankolkille, joissa ei ole kansalaisrauhaa”.
Rondo: Auli SÀrkiö-PitkÀnen

Performances

3.2.2018: Sibafest, Nironen & Almila, Helsinki, world premiere, Yle Broadcast